Työharjoittelua

Blogin päivitys on taas jäänyt, ei tää homma oo mua varten :D

Työharjoittelu Afrikassa on nyt ohi ja viikon päästä sitä ollaan koneessa matkalla takaisin Suomeen.
Viimeinen harkka tehtiin sairaalassa nimeltä Jaramogi Oginga Odinga Teaching and Referal Hospital. Tutummin vain Russian hospital (venäläiset on ollut mukana perustamassa)

Russianissa olin ekan viikon kirurgian osastoilla. Sielä oli erikseen miesten osasto ja naisten sekä lasten osasto. Tämä jälkeen leikkaussalissa ja viimeiset päivät synnärillä ja keskolassa (tämä ei kuulunut mun harkkaan mitenkään mutta kun tällänen mahdollisuus oli niin pitihän se hyödyntää)

Kirurgian osastolla pääsin antamaan paljon i.v lääkkeitä sekä tekemään haavahoitoja. Perushoitoa täällä hoitajat eivät juurikaan tee, koska omaiset hoitavat sen puolen. Haavahoitokin on melko simppeliä. Hienoja haavasidoksia ei tunneta vaan käytetään joko kuivia harsotaitoksia tai kostutettuja harsotaitoksia. Yhden mummon valtaviin painehaavoihin käytettiin sokeria. En päässyt selvyyteen millä mekanismilla tämä haavaa parantaa. Suonensisäiset ja lihakseen annettavat antibiootit olivat melko samoja kun Suomessa, mutta antomekanismit hieman erilaisia. Lihasinjektio ei aina mene ihan oppikirjan mukaan ja se on ihan ok vetää injektio samalla neulalla kuin pistää. Se on myös ihan ok pitää avattua ampullia esim päivä pöydällä ja käyttää sitä silti. Lihasinjektion millimäärällä ei ole myöskään mitään max määrää vaan kankkuun voidaan pistää 10 ml, eikä siinä ole mitään väärää.

Leikkaussalissa oli meidän lisäksi oli yli 20 muuta opiskelijaa. (nursing, clinical students and medical officers). Parhaimmillaan leikkaussaissa oli samaan aikaan 22 ihmistä.. Nöhtiin paljon ielenkiintoisia leikkauksia.
Kohokohtia oli keisarileikkaus sekä instrumenttihoitajana toimiminen.

Leikkaussali

Leikkaussali

Scrub up area

Välinevarasto

Keittiöntädit

Heräämö

Synnärillä sen päivän aikana kun olin näin 13 synnytystä ja osassa sain olla avustamassa! Hurjaa touhua. Ja ei voi muuta kuin ihaila paikallisia naisia!! Ilman mitään kivunlievitystä synnyttävät ja ei ilmekkään värähdä! Jännät paikat oli monessa synnytyksessä ja vauvat ei aina meinannut hengittää mutta kaikki meni loppujen lopuksi hyvin. Yksi vauva syntyi kuolleena, mutta tämä oli jo tiedossa heti alussa.

Pikkuinen apinanpoikanen

Synnäri

<3

Keskolasta

Keskolan vauva <3

Päiväntasaaja ja Kakamega

Pitää hyödyntää kerrankin tilaisuutta kun netti toimii. Nettiyhteys on täällä todella vaihteleva, saattaa mennä monta päivää ette toimi ollenkaan, hetkittäin toimii todella hyvin mutta sitten loppuu yhtäkkiä ja nyt on toiminut koko päivän.. Mitä ihmettä!!

 

Torstaina lähdettiin moottoripyöräretkelle, käytiin turisteilemassa ja katsomassa miltä se

 päiväntasaaja nyt näyttää. Sami ja Taru oli rohkeita ja ajo ite motskareita mutta me muut otettiin kuskit. Ja helpostihan sitä kolme hlö mahtuu saman pyörän kyytiin ( onhan meitä joskus ollut 4 henkilöökin). Vauhti oli aika hurja ja välillä vähän jännitti. Kypäriä ei tietenkään ollut. Mun ja Kian kuskilla oli pakottava tarve ajaa aina ekana.

 

  

 

Lauantai aamuna lähdettiin sitten Kakamegan sademetsään. Puolet porukasta meni aijemmin ja tuli sitten illalla takaisin. Loppuporukka (mukaanlukien minä) jäätiin vielä yöksi Kakamegaan ja tultiin sunnuntaina takaisin.

Lähettiin siispä lauantai aamuna taksilla kohti Kakamegaa, matka oli möykkyinen ja siinä kesti kauan. Kakamegassa tiet olivat aika huonossa kunnossa sateiden takia. Oppaamme oli meitä vastassa ja ohjasi meidät ensin majapaikkaamme. Kävimme tyhjäämässä reput, söimme hiukan ja lähdimme tarpomaan sademetsään. Ilma oli raikas, äänet ympärillä outoja, paljon lintuja, apinoita, paljon mutaa, lisää mutaa, liukasta mutaa. Lähdimme nousemaan 1,7km korkeaa (kakamegan korkeinta) vuorta ylöspäin juuri kun sade alkoi. Siinä oli hyvä reisitreeni! Lähes vuoren yhäällä oppaamme ohjasi meidät luolaan sateensuojaan. Lähdimme katsomaan mitä tässä vanhassa kultakaivoksessa on sisällä ja kyllä pelotti ja ahdisti. Noh tottakai sieltä lepakkoja löytyi, hyihyi. Nyt on sitten tullut käytyä oikeassa lepakkoluolassa.
Saeen hiukan hellitettyä jatkettiin vuori ylös, oltiin turisteja ja nappailtiin paljon kuvia. Sitten vuori takaisin alas ja kohti majapaikkaa. Käveltyä tuli yhteensä noin 15 km. Illalliseksi saimme chapatia, kanaa, kasviksia. Muut jäi ottamaan muutamat kaljat mutta itse väsähdin niin että painuin nukkumaan klo 19:30

Nyt mennäääääään!!

Hiking!

Tarzaaaan

Me <3

Sateen kastelema turisti

Ja sitten 1,7 km takas alas

Minun ja Mirvuskan huone

Illallinen sademetsässä: öljylamppu, otsalamppu, chapatia, kanaa, kasviksia

Meidän yöpaikka

 

Kisumu East District Hospital

Muutama viikko sitten aloitimme harjoittelun paikallisen pikkusairaalan leikkaussalissa. Olin hyvin innoissani tästä! Leikkurihan on yksi unelmatyöpaikoistani.
Osasimme odottaa paljon odottelua, istuskelua ja seisoskelua. No ensimmäisenä päivänä taisimme istua 2,5h odottamassa ekaa leikkausta. Ekana päivänä näimme umpparin poiston, sekä kaksi gynen leikkausta.

Scrub up area

Leikkaussali

Toinen päivä olikin sitten aivan kamala.
Ensimäinen potilas oli nainen jolta leikattiin kohdusta valtava kysta pois. Leikkaus oli onnistunut ja mielenkiintoinen siihen asti kun potilaan anestesia alkoi loppumaan. Potilas makaa vatsa auki leikkauspöydällä ja alkaa heräilemään, liikuttamaan käsiään, vaikeroimaan ja yskimään nielutuubia pois. Kysyin että eikö hänelle pitäisi lisätä anestesiaa ja vastaukseksi sain että ei enään kun leikkaus on jo niin lopuillaan. (vielä ei oltu edes aloitettu sulkemaan leikkaushaavaa). Potilaalta otettiin nielutuubi pois ja leikkaus jatkettiin loppuun vaikka potilas liikkui ja valitti.

Eikä siinä ollut se pahin asia edes.

Toinen leikkaus alkoi ja tältä naiselta poistettii  munasarjoista kystia. Leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksella. Puudutuksessa oli ongelmia ja potilaan paineet romahtivat ja oli toimittava nopeasti. Lopulta tilanne hiukan rauhoittui ja kirurgi aloitti leikkauksen. Potilas oli todella peloissaan, tärisevä ja huonovointinen. Anestesiahoitaja huiteli jossain toisessa huoneessa eikä valvonut potilaan vitaaleja vaikka siihen olisi ollut todella tarvetta. Minä skippasin koko leikkauksen ja pidin tätä hätääntynyttä naista kädestä ja yritin hiukan rauhoitella häntä. Hän puristi minun kättä ja katsoi silmiin. Lopulta kun anestesiahoitaja tuli takaisin leikkaussaliin istuskelemaan potilas pyysi minun kutsumaan anestesiahoitajan luokseen. Potilaalla oli jotain tuntemusta rinnassa mistä olisi halunnut omalla äidinkielellään puhua tälle hoitajalle. Huikkasin hänelle tästä asiasta ja sain vastaukseksi käden heilautuksen jolla hän ilmaisi että "anna olla". Kaiken huipensi se kun tämä sama hoitaja huikkasi minulle että tule käymään. Vastahakoisesti jätin potilaan yskin ja menin hoitajan luo. Hän sanoi minulle ettei minun kuuluisi näyttää potilaalle että välitän hänestä.
En tiedä olenko koskaan ollut kenellekkään noin vihainen. Loppuleikkauksen ajan purin  hammasta ja pidättelin itkua.

Se on heidän asiansa jos he eivät halua välittää potilaista ja hoitaa heitä kokonaisvaltaisesti, mutta ei todellakaan tarvitse tulla minulle sanomaan mitä mä saan/en saa tehdä. KIUKUTTI!

Loppuviikon aikana näimme vielä monia kiinnostavia leikkauksia kuten: pojan ympärileikkaus, ihonsiirre (black mamba oli puraissut pikkupoikaa jalkaa ja haava ei ollut parantunut)
Loputkaan leikkaukset eivät menneet aivan niinkuin oppikirjassa, mutta kukaan ei kuollut :D

Toisen viikon vietimme samaisen sairaalan kirurgian osastolla. 
Yhtä hurja meno jatkui täälläkin.


Potilaita oli vaihtelevasti noin 30 hlö.Erikseen oli miesten puoli ja naisten puoli (jossa olivat myös lapset). Potilaat olivat osastolla hyvin erisyistä. 
Paljon oli lapsipotilaita joilla oli palovammoja, miehillä oli paljon tyriä ja paiseita. Näimme myös pahoinpitelyn ja ampumisen uhreja.
Sain tehdä paljon haavahoitoja ja antaa i.v antibiootteja. 

Omaiset ovat suuressa roolissa potilaiden hoidossa täällä. Suurimmalla osalla lapsipotilaista oli äiti mukana joka hoiti heitä, myös muilla oli paljon omaisia paikalla.
Osaston sängyt eivät aina riittäneet kaikille, joten ei ollut kummallista että samassa sängyssä makasi kaksi potilasta. Hanskoja ei ollut kovin paljon joten hoitajat eivät olleet kovin tiuhaan tahtiin niitä vaihtamassa. (Esim. yksillä hanskoilla pedattiin kaikki osaston sängyt/vaihdettiin lakanat)

Lääkäriopiskelijoita osasto kuhisi, ja kierrolla saattoi olla yli 10 hlö mukana. Osastolla oli yksi sermi, ja sitä käytettiin aina välillä mutta muuten potilaita hoidettiin koko osaston katsellessa vierestä.

Yksi potilas menehtyi meidän ollessa osatolla, kenelläkään ei ollut mitään kiirettä viedä vainajaa pois. Vainajalle heitettiin peitto päälle ja häntä pidettiin sielä muiden potilaiden seassa. Sitten muutama mies tuli hakeman vainajaa pois, he nostivat tämän alastoman ruumiin koko osaston edessä paareille ja kantoivat pois. ( myös pienet lapsipotilaat näkivät tämän)

Lääkekaappi

Antibiootti kärry

 

 

 

Viikolla kävimme moottoripyöräretkellä päiväntasaajalla sekä nyt viikonloppuna Kakamegan sademetsässä. Niistä kerron sitten taas kun jaksan :)

Huomenna uusi harkkapaikka taas odottaa... Enään kolme viikkoa harjoittelua täällä ja muutama lomaviikko niin sitten koittaa paluu Suomeen. Nyt jo? :/

Lomailua

Vähän unohtunut tämä blogin päivitys... noh nyt muutaman viikon edestä sitten kerron.

Työharjoittelu Orongossa on ohi.  Paikka oli mukava, mutta on kiva mennä jo uuteen paikkaan ja saada uusia haasteita. Sairaanhoitajaopiskelijana koin että en kovin paljon oppinut uutta, enkä saanut paljon annettua "potilaille". Ihmisenä opin paljon uutta elämästä, afrikasta ja kulttuurista.


Ensimäinen lomaviikkokin on ohi nyt.  Matkustimme bussilla Kisumusta Nairobiin (kesto 6h). Matka oli  mielenkiintoinen ja useamman kerran sai puristaa penkkiä rystyset valkoisina ja laittaa silmät kiinni ja odottaa koska törmätään. Bussikuskin keskinopeus mutkikkaalla ja ruuhkaisella tiellä oli hurja.

Ohituksia tapahtui aivan valtavasti ja suurin osa niistä oli hyvin lähellä koitua kohtaloksi. Ehjänä kuitenkin selvisimme Nairobiin! Nairobissa tajusin että Kisumussa paikalliset ovat puhuneet täyttä asiaa. Kisumulaiset eivät pidä Nairobista eivätkä suosittele sinne matkustamista. Nairobi oli likainen, ruuhkainen, pelottava ja siellä oli todella todella paljon ihmisiä.

Lento lähti vasta myöhään illalla Nairobista joten kulutimme kentällä aikaa ja söimme. Lento Nairobista  Sansibaareille kesti noin tunnin. Olimme puolenyön aikaan perillä ja hotellilta meitä oli vastassa autokyyti. Sansibaarien kostea ilmasto puski päälle heti koneesta pihalle astuessa. Matkasimme hiukan yli tunnin autolla Sansibaarien pohjoisosaan paikkaan nimeltä Nungwi. Maisemia emme juurikaan nähneet koska oli pimeää. Bungalowit olivat pikkutien ja monen mutkan jälkeen edessämme. Jakauduimme kahtia, neljä tyyppiä toiseen huoneeseen ja neljä toiseen.  Hotellin nimi oli Baraka Beach Bungalows, hinta on todella halpa (n.150€/vk/hlö) Hintaansa nähden paikka oli hyvä.

Kaikki tarvittava löytyi: sänky, hyttysverkko, tuuletin, vessa, suihku. Mitä sitä ihminen muuta tarvitsisi kun aikoo viikon lähes asua rannalla ja meressä.


Sansibar paikkana oli aivan ihana. En ole koskaan käynyt noin kauniissa paikassa. Hiekka oli aivan vitivalkoista ja meri turkoosia. Viikko kului todella nopeasti ja nautin lähes joka hetkestä. Sen takia tuo pieni lähes sana tuolla koska saimme kaikki ruokamyrkytyksen/vatsataudin.
Viikon aikana uimme, otimme aurinkoa, snorklasimme, kävimme veneretkillä ja Stone Townissa sekä söimme ja joimme hyvin.

  

Sansibaareilla oli low season joten turistejakaan ei hurjan paljon ollut. Hinnat myös olivat hiukan halvemmat kuin high seasonin aikana. 

Suurin suunnitelma oli päästä pitkästä aikaa sukeltamaan mutta haave kaatui omalta osaltani melko nopeasti. Hinnat olivat aivan liikaa minun budjetilleni, harmittaa mutta ei voi mitään. Tyydyin sitten vain snorklailemaan, mikä on kivaa ja halpaa! Snorklatessa myös totesin että näkymätkään eivät olleet aiva yhtä hienot kuin Punaisessa meressä. Toki näimme silti paljo kaloja, koralleja ja muita meren eläviä.

Odotimme koko viikon innoissamme lauantaina järjestettäviä Full moon partyjä Kendwa Rocksissa. Voi vain todeta ettei mikään ole koskaan ollut niin suuri pettymys. Paljon ihmisiä, ihan ok musiikkia mutta palvelu ei toiminut. Ensin piti ostaa kortti ja ladata sille rahaa ja sillä sai vasta ostettua juotavaa. Se olisikin ollut ihan kiva jos olisi saanut edes tilattua juomaa, odotin nimittäin molemmilla kerroilla noin tunnin tiskillä ennenkuin sain juomaa. Noh ei siitä se enempää, en suosittele siis kenellekkään!

Tähän vielä sekailainen kuvapläjäys

Minä ja Kia hölläillään riippumatos

Veneretkellä katsomassa auringonlaskua. Karo♡ 

Stone Town

Stone Town

Turisti Stone Townissa

Viikon aikana hyvin tuttu näky. Hiekkaa löytyy jokapaikasta varmaan vielä vuodenkin päästä :D:D


Tällä viikolla starttasi harjoittelu paikallisen pikkusairaalan leikkaussalissa... kerron siitä sitten seuraavassa tekstissä enemmän..