Kisumu East District Hospital

Muutama viikko sitten aloitimme harjoittelun paikallisen pikkusairaalan leikkaussalissa. Olin hyvin innoissani tästä! Leikkurihan on yksi unelmatyöpaikoistani.
Osasimme odottaa paljon odottelua, istuskelua ja seisoskelua. No ensimmäisenä päivänä taisimme istua 2,5h odottamassa ekaa leikkausta. Ekana päivänä näimme umpparin poiston, sekä kaksi gynen leikkausta.

Scrub up area

Leikkaussali

Toinen päivä olikin sitten aivan kamala.
Ensimäinen potilas oli nainen jolta leikattiin kohdusta valtava kysta pois. Leikkaus oli onnistunut ja mielenkiintoinen siihen asti kun potilaan anestesia alkoi loppumaan. Potilas makaa vatsa auki leikkauspöydällä ja alkaa heräilemään, liikuttamaan käsiään, vaikeroimaan ja yskimään nielutuubia pois. Kysyin että eikö hänelle pitäisi lisätä anestesiaa ja vastaukseksi sain että ei enään kun leikkaus on jo niin lopuillaan. (vielä ei oltu edes aloitettu sulkemaan leikkaushaavaa). Potilaalta otettiin nielutuubi pois ja leikkaus jatkettiin loppuun vaikka potilas liikkui ja valitti.

Eikä siinä ollut se pahin asia edes.

Toinen leikkaus alkoi ja tältä naiselta poistettii  munasarjoista kystia. Leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksella. Puudutuksessa oli ongelmia ja potilaan paineet romahtivat ja oli toimittava nopeasti. Lopulta tilanne hiukan rauhoittui ja kirurgi aloitti leikkauksen. Potilas oli todella peloissaan, tärisevä ja huonovointinen. Anestesiahoitaja huiteli jossain toisessa huoneessa eikä valvonut potilaan vitaaleja vaikka siihen olisi ollut todella tarvetta. Minä skippasin koko leikkauksen ja pidin tätä hätääntynyttä naista kädestä ja yritin hiukan rauhoitella häntä. Hän puristi minun kättä ja katsoi silmiin. Lopulta kun anestesiahoitaja tuli takaisin leikkaussaliin istuskelemaan potilas pyysi minun kutsumaan anestesiahoitajan luokseen. Potilaalla oli jotain tuntemusta rinnassa mistä olisi halunnut omalla äidinkielellään puhua tälle hoitajalle. Huikkasin hänelle tästä asiasta ja sain vastaukseksi käden heilautuksen jolla hän ilmaisi että "anna olla". Kaiken huipensi se kun tämä sama hoitaja huikkasi minulle että tule käymään. Vastahakoisesti jätin potilaan yskin ja menin hoitajan luo. Hän sanoi minulle ettei minun kuuluisi näyttää potilaalle että välitän hänestä.
En tiedä olenko koskaan ollut kenellekkään noin vihainen. Loppuleikkauksen ajan purin  hammasta ja pidättelin itkua.

Se on heidän asiansa jos he eivät halua välittää potilaista ja hoitaa heitä kokonaisvaltaisesti, mutta ei todellakaan tarvitse tulla minulle sanomaan mitä mä saan/en saa tehdä. KIUKUTTI!

Loppuviikon aikana näimme vielä monia kiinnostavia leikkauksia kuten: pojan ympärileikkaus, ihonsiirre (black mamba oli puraissut pikkupoikaa jalkaa ja haava ei ollut parantunut)
Loputkaan leikkaukset eivät menneet aivan niinkuin oppikirjassa, mutta kukaan ei kuollut :D

Toisen viikon vietimme samaisen sairaalan kirurgian osastolla. 
Yhtä hurja meno jatkui täälläkin.


Potilaita oli vaihtelevasti noin 30 hlö.Erikseen oli miesten puoli ja naisten puoli (jossa olivat myös lapset). Potilaat olivat osastolla hyvin erisyistä. 
Paljon oli lapsipotilaita joilla oli palovammoja, miehillä oli paljon tyriä ja paiseita. Näimme myös pahoinpitelyn ja ampumisen uhreja.
Sain tehdä paljon haavahoitoja ja antaa i.v antibiootteja. 

Omaiset ovat suuressa roolissa potilaiden hoidossa täällä. Suurimmalla osalla lapsipotilaista oli äiti mukana joka hoiti heitä, myös muilla oli paljon omaisia paikalla.
Osaston sängyt eivät aina riittäneet kaikille, joten ei ollut kummallista että samassa sängyssä makasi kaksi potilasta. Hanskoja ei ollut kovin paljon joten hoitajat eivät olleet kovin tiuhaan tahtiin niitä vaihtamassa. (Esim. yksillä hanskoilla pedattiin kaikki osaston sängyt/vaihdettiin lakanat)

Lääkäriopiskelijoita osasto kuhisi, ja kierrolla saattoi olla yli 10 hlö mukana. Osastolla oli yksi sermi, ja sitä käytettiin aina välillä mutta muuten potilaita hoidettiin koko osaston katsellessa vierestä.

Yksi potilas menehtyi meidän ollessa osatolla, kenelläkään ei ollut mitään kiirettä viedä vainajaa pois. Vainajalle heitettiin peitto päälle ja häntä pidettiin sielä muiden potilaiden seassa. Sitten muutama mies tuli hakeman vainajaa pois, he nostivat tämän alastoman ruumiin koko osaston edessä paareille ja kantoivat pois. ( myös pienet lapsipotilaat näkivät tämän)

Lääkekaappi

Antibiootti kärry

 

 

 

Viikolla kävimme moottoripyöräretkellä päiväntasaajalla sekä nyt viikonloppuna Kakamegan sademetsässä. Niistä kerron sitten taas kun jaksan :)

Huomenna uusi harkkapaikka taas odottaa... Enään kolme viikkoa harjoittelua täällä ja muutama lomaviikko niin sitten koittaa paluu Suomeen. Nyt jo? :/