Orongo

Nyt alkoi kolmas viikko Orongossa leskien ja orpojen parissa. 

Päivät pyörivät aikalailla samalla kaavalla. Saavumme aamulla Mama Florecen kotiin ja odottelemme muutaman tunnin että jotain tapahtuisi. 

Sitten olemme tehneet yleensä muutaman kotikäynnin päivän aikana ja niissä lähinnä vain tutustuneet näihin perheisiin.Osa puhuu Englantia ja osa ei, jolloin meidän mukana ollut työntekijä toimii tulkkina. 

Lähinnä olemme yrittäneet saada selville perheen terveydentilaa, ketä perheeseen kuuluu jne. Perheiden rakenteet ovat täällä monesti hyvin monimutkaisia. Miehillä saa olla täällä useampi vaimo, ja miehen kuoltua vaimo/vaimot ja lapset siirtyvät kuolleen miehen veljelle.


Viimeviikolla pääsimme "oikeisiin" hommiin kun rakensimme leskirouvan taloon katon (kerroinkin tästä jo vähän edellisessä tekstissä) Tiistaina saavuimme aikaisin aamulla paikalle ja meidän avuksemme saapui  kaksi paikallista nuorta miestä jotka ovat rakentaneet paljon taloja ja kattoja täällä. 

Revimme vanhan katon loput irti ja aloimme työstämään uutta kehikkoa kattoon. Tämän jälkeen laitoimme uudet kattopellit kiinni. Kuulostaa helpolta, mutta ei ollut. Toimimme lähinnä apulaisina ja jotain pientä teimme mutta nämä paikalliset miehet tekivät suurimman osan työstä. He olivat hyvin tarkkoja ja käyttivät jopa vatupassia (täällä se tarkoitti letkua jossa on vettä sisällä)

Katon kehikko jo valmis

Jeee mä rakennan kattooo

Kattopeltejä kiinni

Tässä lopputulos kun oltiin klo 7-17 rakentamassa kattoa  polttavan auringon alla! Mirkkun selkä vähä pahempi kun mun!

Saatiin sitten tästä kattoprojektista palkkana ruokaa. Ehkä pikkusen hirvitti katsoa kun kana nyljettiin, paloteltiin ja laitettiin päineen sekä jalkoineen kattilaan. Sitä me sitten syötiin, sekä jotain kaalimössöä ja ugalia.

Kotikäynnille mennessä poikkesimme yhdessä päiväkoti/koulussa moikkaamassa lapsia.

 Käytiin myös Mirkkun kanssa ottamassa pikkuletit :D olihan se nyt pakko kokeilla. Lopputulos oli melko jännä, tuntui että on aivan kalju ja näyttää oudolta. Nopeasti niihin kyllä tottui. 

Before

After. Oli aikamoinen afro

Vierailimme viime viikon keskiviikkona Nyaimbo primary school nimisessä koulussa. Koulun tytöt pitivät meille ihastuttavan laulu/tanssiesityksen. Kauhukseni myös meidät haettiin mukaan tähän touhuun ja jouduimme hetken aikaa tanssimaan koko koulun edessä. Lisäksi tyttö joka haki minut tanssimaan veti sellasia mooveja että huhhuh, alko itseäki punastuttamaan  :D

Tämän jälkeen meille sanottiin että meidän tulisi pitää tytöille pieni luento. Tämä tuli todella puskista emmekä ehtineet suunnitella "esitystä" lainkaan. Päädyimme jakamaan tytöt (noin 50) kolmeen ryhmään jotta keskustelu olisi mukavempaa. Näissä pienryhmissä kerroimme tytöille hiukan erillaisista asioista. Kyselimme heiltä mitä he ajattelevat avioliitosta, poikaystävistä, seksistä, ehkäisystä, hiv:stä jne. Tytöt vastasivat melko avoimesti meille kysymyksiin ja me kuuntelimme ihmeissämme. He kertoivat että yleisin ikä tytöillä täällä on menettää neitsyys 9-vuotiaana! Ensimäinen lapsi heidän mukaan  saadaan 19 vuotiaana ja 20 vuotiaana mennään naimisiin. Toki olemme törmänneet moneen tapaukseen että tyttö on ollut vasta 13 vuotias saadessaan ensimmäisen lapsensa. Tytöt kertoivat myös että yleisin syy koulun keskeytymiseen on raskaus.  

Siitä sitten improvisoimalla pitämään puhetta.. meinas vähän olla sanat hukas

Ettei liian vakavaksi mee touhu niin mäkin pääsin tutustumaan paikalliseen yöelämään lauantaina! Tehtiin vähän boolia ja hengailtiin porukalla jonka jälkeen lähdettiin kävellen kohti baaria (joo ei saisi liikkua pimeellä, eikä ainakaan kävellen). Noh päästiin baariin ja olihan sielä aika hurja meno. Näitten ihmisten tanssimista ei voi ees verrata suomalaiseen tyyliin tanssia. Kyllä hiukan ahdisti kun joka suunnasta joku mies lähes hyökkäs päälle.

Baarissa olut tai siideri maksoi 200 shillinkiä eli 2€.

Illan huipensi meidän kolmen tytön privaattikyyti katumaasturilla tänne meidän hotellille. Paikallinen mies ja hänen autonkuljettajansa toivat meidät, käytiin myös tsekkaas missä tää mies ite asu. Siinä kohtaa kun lähettiin ajelemaan pimeitä pikkukujia alko vähän jännittämään että mitäköhän nyt tapahtuu. Ei kuitenkaan käynyt kuinkaan ja päästiin turvallisesti takaisin meidän hotellille